Tiedätkö sen hetken, kun istut kotona, kaikki on just täydellisesti paikoillaan, kahvi kuumana ja tulee sellainen olo että nyt vois vaan olla… Ja sit yhtäkkiä kuuluu: “BRRRRRRRRRT”.
Naapuri poraa. Taas.
Siinä meni zen.
Ja vaikka sä et voi estää koko maailmaa pitämästä meteliä (valitettavasti), sä voit ainakin tehdä sen, että sun oma koti ei kuulosta uimahallilta, jossa kaikuu kaikki mitä sanot, kävelet tai edes ajattelet.
Sä et ehkä huomaa sitä ennen kuin kuulet hiljaisuuden
Totta puhuen, suurin osa meistä ei edes tajua, että me eletään keskellä pientä äänikaaosta. Jääkaappi hurisee, naapurit kolistelee, ja oma ääni kaikuu takaisin seinistä niin kuin olisit pitämässä puhetta tyhjälle varastohallille. Mutta sit sä meet johonkin, missä on oikeasti hiljaista – vaikka kirjastoon, mökille, tai se yksi kaveri jolla on vähän liian siisti sisustus – ja tulee se fiilis: ai niin, tältä rauha kuulostaa.
Tila kuulostaa siltä, miltä se tuntuu – jos tiedät mitä tarkoitan
Hyvä ääniympäristö on vähän niin kuin hyvä valaistus. Et ehkä osaa selittää, mikä siinä on, mutta kun se on kunnossa, koko tila tuntuu paremmalta. Ja kun se ei ole kunnossa, sä alat olla ärtynyt eikä edes tiedä miksi.
Akustiikkapaneelit on vähän niin kuin villasukat seinillä – ne ei näytä siltä että ne tekis mitään ihmeellistä, mutta yhtäkkiä koko fiilis muuttuu. Ei enää kumisevaa kaikua, ei turhaa meteliä. Ja bonuksena: nykyään ne näyttää siltä, että oisit palkannut sisustussuunnittelijan (vaikka oikeesti vaan valitsit sen värin joka ei riitele sun sohvan kanssa).
Ääni vie tilaa päässä – hiljaisuus antaa sitä
Jos oot joskus yrittänyt keskittyä siihen yhteen tärkeään asiaan (eli siihen Google-hakutulokseen: “mikä pitsa on paras krapulaan”) ja taustalla kaikuu tiskikone, ulkona huutaa lehtipuhallin ja katonraja humisee kuin VR:n ilmastointi – sä tiedät. Äänet vie tilaa ajatuksilta.
Mutta kun tila on rauhallinen ja ääni ei pompi seinältä toiselle, ajatuksetkin asettuu. Saat ehkä jopa jotain oikeasti aikaan. Tai sitten vaan istut hiljaa ja mietit, miksei lehtipuhaltimille ole ikärajaa. Kumpikin hyvä vaihtoehto.
Tää ei ole mikään luksusjuttu. Tää on perustarve.
Hiljaisuus kotona ei ole mitään erikoishempeilyä. Se on perustason mukavuutta. Vähän niin kuin se, että vessassa on ovea kiinni mennessä lukko tai että mikro ei huuda kuin paloauto kun se on valmis. Akustiikka on osa sitä.
Eikä se vaadi mitään hullua. Pari hyvännäköistä paneelia seinään tai kattoon, ja koko huone kuulostaa – ja tuntuu – paremmalta. Ei tarvitse rakentaa studioa. (Ellet oo se tyyppi, joka tekee podcastia ystävilleen joita ei oikeasti ole.)
Lopuksi
Jos sulla on välillä sellainen olo, että koti ei oo ihan niin rauhallinen kuin haluaisit, niin vika ei ole sussa – se voi olla siinä, että äänet vaan kimpoilee ympäriinsä kuin pingispallo betonibunkkerissa.
Hiljaisuus ei ole ylellisyys. Se on sellainen juttu, jonka vasta huomaa kunnolla, kun se tulee – ja sit ei halua enää palata takaisin. Niin kuin lämpimät lakanat. Tai hyvä kahvi.
Jos siis haluat kodin, jossa pää lepää eikä korvat piippaa, niin suosittelen: panosta vähän akustiikkaan. Ei tarvitse sanoa kenellekään. Pidä se salaisuutena. Niin kuin se täydellinen lounasravintola, josta ei kerrota muille.